sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Melkein valmiista valmiiksi part 1

Kaikki käsityöt tuntuu jumittavan paikoillaan. Ei kiinnosta tehdä eikä jaksa pakottaakaan itseään hommiin, kun ei ole mitään deadlineja, kerrankin kaikki on vaan sitä vapaa-ajan puuhailua.
Sen verran tosin täytyy koulusta vielä mainita, että sain viimeisen kurssin työt takaisin (Vaatetus) ja arvioinnistahan napsahti viitonen eli korkein arvosana. Tuntuu hyvältä olla jossakin, missä viihtyy ja missä saa jatkuvasti flow'n, tuntuu hyvältä tehdä jotakin mitä oikeasti osaan.
Sen verran olen viime aikoina saanut aikaan, että purkasin polvisukkaprojektini kakkossukasta pitkän pätkän (kiilakavennusten lopusta aina puoleen sääreen asti). Olin tehnyt liian tiukkaa, sen lisäksi että kavennuksissa oli tullut yksi typerä virhe. Myös kantapää oli luultavasti yhden tai kaksi kerrosta liian matala. Mikään näistä ei olisi haitannut minua, ellei kuvio olisi alkanut vetämään näkyvästi johonkin suuntaan. Joten purkuun meni, tunnin siihen käytin. Suurin aika meni tietysti kirjoneuleen purkamisen jälkeen niiden sotkeutuneiden lankojen selvittelyyn.
Niitä sukkia olen nyt pääasiassa yrittänyt saada valmiiksi, jotta pääsisin jo seuraavaan hommaan (vaikka teen seiskaveikasta, tuntuu hommassa menevän silti i-kui-suus). Kun homma on kumminkin junnannut paikoillaan - vaikka sukat ovatkin olleet joka paikassa mukana repussa - intouduin tänään tekemisen puutteessa ottamaan neulan kauniiseen käteen ja viimeistelemään yhden melkein valmiista sukista, ja nyt ystävälleni on (vihdoinkin) valmiina converse-tyyppiset sukat. Nauhat vain puuttuu.


Parin päivän päästä lähdenkin isoseksi. Kiva päästä rentoutumaan tuttuun (ja kovin rakkaaseen) leirikeskukseen tuttujen ihmisten keskelle ja tutustumaan uusiin nuoriin. :) Juhannukseksi tulenkin takaisin pääkaupunkiin tirkistelemään, onko juhannus täällä niin hiljainen kuin mitä kaikki ovat ennustaneet.

Juhlavat juhannukset itse kullekin! -Mindi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti