sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vuokatti-viikon villasukkavillitys

Maaliskuun lopulla minä, puolisoni ja perheeni lähdimme Vuokattiin viikoksi, minun osaltani tämä tiesi siis kuuden päivän lumilautailuputkea. Valitettavasti satuin saamaan mieheltäni flunssan juuri ennen lomaviikkoa, joten kaksi ensimmäistä päivää jouduin lepäilemään neljän seinän sisällä turhautumiseen asti. Kolmantena päivänä riensin kyllä jo laskettelukeskuksen valkeille riemurinteille, mutta ensimmäisenä kahtena päivänä tekemisen puutteessa neuloin niin tarmokkaasti, etten montaa samanlaista neulomisputkea muista.

Hyvän ystävän ruusun sävyiset villasukat, joista piti tulla polvisukat, olivat alkuun työn alla. Kirjoneuleen toinen lanka oli kuitenkin sen verran ohutta, että vaikka silmukoita piti olla riittämiin, kutistui sukan koko oletetusta polvisukan leveydestä perussukan leveyteen. No, tulipahan nopeammin valmiiksi.



Toisina sukkina aloitin erään inspiraationi innoittamana tummanharmaa-vaaleanharmaa-raidalliset rastikuviosukat. Ihan täysin kokeilupohjalta ja kaikenlisäksi sekä motivaatio neulomiseen että tummanharmaa lanka alkoivat huveta samaan tahtiin. Ne sukat ovat siis vieläkin kesken. Ennen Vuokatin lomaviikkoa olin kuitenkin neulonut luentoneulomuksina polvisukkia itselleni, jämälangoista. Niin räikeillä väreillä, että alkuun meinasin oksentaa ja purkaa sukanvarren alun samantien. En tiedä mikä sai minut jatkamaan, kai se kokemuksen tuoma epäilys ensivaikutelmaa vastaan. Epäilys oli oikeassa, sillä mitä pidemmälle jatkoin, sitä kauniimmaksi varsi silmissäni muuttui. En kyllä vieläkään ollut sitä mieltä, että sukat sopisivat ikinä minun jalkoihini.
Vaan niinhän siinä tietysti kävi, että toista sukkaa tehdessäni tiesin sukille sopivan asukokonaisuudenkin: harmaan neulemekon. Yleensä en harmaata käytä, joten värikkäät villasukat täydentävät asukokonaisuutta mukavasti.



Sain anopiltani vanhan, olisiko ollut kokoa 3½ tai 4, sukkapuikon joka oli taivutettu keskeltä niin, että puikko muodostui ikään kuin pitkän U-kirjaimen. Hän selitti puikon olleen haarukkapitsin "haarukkana", sanoi että voisin tietysti yrittää ottaa selvää mitä sillä on tehty ja miten. Googlettamallahan tuo äkkiä selvisi ja nyt on käsitöiden to do-listaan tullut haarukkapitsikin. Eihän siellä olekaan kuin ne muutamat keskeneräiset pienet ja isot projektit ja muutama todella kunnianhimoinen neulomisprojekti, ainiin ja tietysti sitten ne ompelujutut - onneksi niitä ei ole paljoa...

 
Kohta on ontelokuteet jo lopussa, olisikohan aika lähteä taas Tallinnaan, vink vink? ;) ps. jalkapalli toimii loistavasti silloin, kun pitää keriä vyyhdistä kerä.


-Minsku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti