maanantai 9. helmikuuta 2015

Käsityöt sohvalla: villasukkapainajaisia ja värjättyjä lankoja

Olen yrittänyt herätellä käsiäni kilistelemään puikkoja entiseen tahtiin (tai aavistuksen rauhallisempaan, lääkärikäynnit välttääkseni), huonolla menestyksellä. Tammikuun loppupuolella sain kuitenkin kaivettua vanhat jämälankakerät esille, ja kävin niitä kummastelemaan. Ei niitä loppujen lopuksi ihan hirveästi ole, mutta sikäli kun en vielä osaa suunnitella sellaisia kirjoneulemalleja, joissa olisi jotakin väriä vain vähän (ja jotka miellyttäisivät vielä silmääkin), tuntuu tuokin kasa jo melkoiselta vuorelta tuhottavaksi. Huvittavimpia keriä olivat ehkä (ainakin) seitsemän vuotta vanhat seiskaveikan isot kerät hempeän vaaleanpunaisissa sävyissä vaihtelevaa lankaa. En ole ikinä pitänyt vaaleanpunaisesta - sen pakollisen viisi-vuotiaan tytön prinsessavaiheen jälkeen (jonka takia huoneeni oli hempeissä prinsessasävyissä vielä hamaan teini-ikään asti), joten en millään keksi langoille käyttöä, paitsi ehkä tyttövauvan potkupuvun kirjoneuleruudut. Mutta niihinkään ei kyllä saa kahta kerää upotettua, joten pakko kai yrittää sietää silmissänsä kyseistä väriä myös jossakin villasukassa. Eikä vauvaakaan ole vielä muutamaan vuoteen tiedossa.



Yksi suunnitelmani oli jämälankoja jakaessa tehdä polvisukat. Niihin valitsin isot kerät pinkkiä ja oranssia ja pikkuiset jämälankakerät tummanvihreää ja ruskeaa. Lopputulos oli kumminkin sellainen, että alkuun katsoin sukkia kauhulla - mielikuvissani olin nähnyt sukat, joissa oli tasaisesti kaikkia neljää (tai no, ehkä kaikista vähiten pinkkiä) mutta eihän sellaisista keristä voinut mitenkään kirjoa tasaisesti. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin jossain määrin tykkäämään sukan varresta, vaikka edelleen olinkin sitä mieltä, että ne olisivat aivan liian "karkit" minulle. Nyt en enää tiedä mitä mieltä olen - ja vaikka olisinkin sitä mieltä, että sukista on tulossa kivat, on ruskeaa niin pieni kerä, etten tiedä riittääkö sitä toiselle parille ollenkaan.



Perjantaina oli jälleen värjäystä, ja otin kouluun pari vuotta vanhan, persikan värisen neuleeni, jota en oikeastaan ollut liiemmin käyttänyt (nimenomaan sen hempeän sävyn vuoksi). Lieko mikä heräteostos sitten ollutkin. Malli on kuitenkin ihana. Koska neule on 100%:sta puuvillaa, oli päätös sen värjäämiskokeilusta helppo. Tasainen väri siihen lopulta tulikin - nyt on enää epäselvää, värjäänkö neuleen uudestaan vai yritänkö tottua uuteen sävyyn. Tavoittelin jotakin viininpunaisen ja karmiininpunaisen väliltä. Neuleen olisi varmaan pitänyt antaa olla vielä pidempään väriliuoksessa, tulos oli hiukan liian vaalea. Silloin kun neule oli märkä, olin onnesta soikeana, koska väristä vaikutti tulevan hyvä. Vaikka kuinka yritin olla pessimistinen ja muistutella, että kuivana neule olisi ihan erivärinen, tuli kuivunut väri silti hiukan puun takaa.
Neuleen lisäksi värjäsin myös villalankoja, liukuvärjäys sekä ikat-värjäystä (osa villalangoista peitetään=tulee valkoista, peiteputkia siirretään=tulee kolmi- tai nelivärinen lanka) ja molemmat sinisessä sävyssä. Seuraavalla kerralla olisi tarkoitus laittaa keltaiseen liemeen ikat-värjäyslangat. Luulin, että paksumpi lanka olisi ollut isoveljeä, mutta siinä pitäisi olla sama villa-tekokuitusuhde kuin seiskaveikassa, jota tummemmaksi värjäytynyt ohuempi lanka mielestäni oli. Tai sitten olen väärässä molemmista langoista ja ovat joitakin iänikuisia jämiä.



Kirjonnan kurssille tarvitaan mieluiten värjäämätöntä villaa huovutustöihin. 300 grammaa kuulostaa kauhean vähältä, mutta yllättäen pussista tulikin likimain vaahtosammuttimen kokoinen. Huomenna pitäisi kirjonnan ryhmäkerralle olla ristipistotarvikkeet mukana. Jossain minullakin sitä kanavakangasta on, kun tietäisinkin että missä...

Kun viisipäiväinen viikko pitäisi lyhentää kolmipäiväiseksi, tulee hajamielisten ajatuskatkosten pelko hyvin aiheelliseksi. Positiivista on se, että kolme päivää on hetkessä ohi, ja sen seisoo vaikka päällään, jos ei muuten meinaa pärjätä.

 
-Minsku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti