maanantai 12. tammikuuta 2015

Jämälankojen kulutusta ja arkeen palaamista

 

 


Tammikuu ja arki palasivat peräkanaa. Joulu meni melkoisen mukavasti, vaikka pidinkin neulomisesta taukoa jänteissä vaivanneen säryn takia loppiaiseen asti. Kuudes päivä aloin kuitenkin aloitella taas neulomista, ja niinhän siinä meni että suunniteltu varovainen puolentoista tunnin neulomispätkä venyi neljään tuntiin... Silloin tuli kyllä (onneksi) paljon myös taukoja, sillä tein äidilleni pipoa ja kerrankin jonkun ohjeen mukaan. Itse olen siinä määrin hajamielinen, että jos teen ohjeista käsityötä, tuntuu että pitää olla jokaisen pikkuvaiheen jälkeen tarkistamassa, mikä olikaan seuraavana vuorossa. Lihassärkyä kummempaa en sinä päivänä tavannut.
Vauhtiin kun pääsin, aloin tehtailemaan jämälangoista tabletille suojapussia - ja kerrankin langanmenekki osui nappiin! Jokainen kolmesta kerästä hupeni juuri sopivasti. Mustat kirjoilut jäivät vähemmälle jo puolessa välissä, kun huomasin kerän olevan selvästi lopuillaan. Onneksi yhden värin radikaali väheneminen ei haittaa, ainakaan minua. Suojapussiin on tarkoitus vielä tehdä kankaasta vuori, jotta langanjuoksut eivät takertuisi tablettiin. Ja toki työ pitäisi vielä höyryttää, jotta kulmat ja reunat eivät käpristyisi...
Lähipiirissäni ilmeni tarve saada legojen säilytykseen jokin lapsillekin helppo ja käytännöllinen ratkaisu. Suunnitelmissa oli tehdä farkkukankaasta täkki, jonka saisi köydellä suljettua, mutta joka olisi myös helppo levittää legoleikkien alkaessa lattialle leikkien alustaksi. Siivoaminenkaan ei olisi niin tuskaisen hidasta yksi-lego-kerrallaan -nostelua. Ajattelin, ettei moisen täkin tekemiseen mene kauaa, mutta koska minulla ei ole vielä kotona omaa ompelukonetta, päätin näin joululoman jälkeisenä ensimmäisenä koulupäivänäni jäädä kampukselle surruttelemaan lyhyen luentorupeaman jälkeen. Kahdelta aloitin ja ajattelin lopettavani ehkä neljältä tai viideltä viimeistään, mutta puoli seitsemältä minä lopulta laahustin nälkäisenä ja luovuuden vimmasta väsyneenä kohti kauppaa ja kotia.
Eiköhän loppuilta menekin sohvan nurkassa petroolinsinisen jämälangan kuluttamisessa palmikkotestitilkkuun ja perinteistä nekkutikkua (heikkouteni) nautiskellen. Pakko muuten sanoa, että kulmikkaat puikot toimii ainakin minulla! Tuntuu tosiaan tulevan tasaisempaa, ainakin jos tekee sileää neuletta (huomasin tabletin suojuksen läppää neuloessani). Käsiä ei myöskään särje ihan niin helposti, mistä lie johtuu.

Tsemppiä kaikille, joilla arjen aloittaminen juhlapyhien jälkeen ottaa koville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti