perjantai 30. tammikuuta 2015

"Hirvee hinku oikeesti tehä jotain"

Viime aikoina olen neulonut yhden testitilkun puikoilla ja kaksi neulekoneella lisää, silmukkalaskelmia varten. Kauheasti tekisi jo mieli päästä hommiin ja saada jotain näkyvää aikaansaannosta käsiinsä, mutta testitilkut ovat ainoat joita olen tähän mennessä päässyt hiplailemaan.
Tavallaan tällainen paikallaan junnaaminen meinaa tappaakin sen innon tekemiseen, varsinkin kun työnteko on tosiaan kiinni siellä koulun luokassa, jota muutkin käyttää (eli toisinaan, kun minulla olisi aikaa, neulonnan luokassa on tunti). Jään koko ajan jälkeen siitä aikataulusta, jonka itselleni väkersin. (Johtunee tosin myös siitä, että olen kadottanut neulepaidan kaavat.) Toisaalta, väsymyksen määrä on huikea, enkä viitsisi ajaa itseäni äärirajoille vain, jotta saisin neulepaidan ensimmäiseen palautukseen. Ehkä lisäaika ja kakkospalautus voisivat olla ihan järkevä päätös.

Jotain olen kuitenkin kotonakin saanut aikaan. Useampanakin iltana olen yllätyksekseni väkerrellyt pitsiä - siis virkattua pitsiä! Kun neuloessakaan se pitsi ei ole minulla niin tuttua puuhaa, niin vielä vähemmän virkatessa. Virkkaaminen on mukavaa ja tiedän, että silläkin saa aikaan vaikka mitä mahtavaa ja varmasti jokaisen makuun löytyy sopivia malleja milloin mistäkin, huiveista, virkatuista sukista, pipoista... Kuitenkin ilmeisesti nyt, kun yritän koukkuun tarkemmin tutustua, aloitan sen sieltä mikä minulle on tutuinta: pitsipöytäliinoista. Ensimmäinen reaktioni kyseiseen sanaan on "yök". Mutta ihan kauniita niistä tulee ja sekin on jotenkin 'koukuttavaa'. Tiedän tosin, etten aio vuorata asuntoamme pitsiliinoilla muutoin kuin ehkä jouluna muutamalla tontunpunaisella. On se jo aikakin että meilläkin alkaa joulu jotenkin näkymään. Isäni nauroi että hyvähän se on nyt aloittaa niin varmasti saat ensi jouluksi valmiiksi.
Virkkaamisessakin tosin meni joku pieleen, ja kyseinen työ on nyt jäänyt vähän tauolle. En ehkä osannut tehdä sakaroita kyllin hyvin tai sitten työssä ei ole vielä tarpeeksi ympärysmittaa, että noita yhdeksänsakaraisen sakaroita pystyisi siihen kauniisti tekemäänkään. Mene ja tiedä. Ehkä keksin jonkun toisen idean, tai sitten puran keskeneräisen työn joskus joulun alla ja virkkaan tontun.




Tosiaan, tämä on yksi mummon vanhoista kirjoista. Päätyivät mummon muuton yhteydessä vanhempieni kaappeihin, ja sieltä äiti tyrkkäsi ne syliini Helsinkiin muuton yhteydessä, äiti kun ei mikään käsityöihminen sinänsä ole ja kirjat eittämättä tulevat parempaan hyötyyn täällä. Ihan mukava kirja, eiköhän siitä apua löydy ainakin virkattujen verhojen tekemiseen.
 
-Minsku
ps. koulussa värjäillään. Huippukoukuttavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti